Sairastamisen polkua vol.3

Kuva: Pixabay

 Sairastumisen jälkeen olen kohdannut lukuisia lääkäreitä ja olin useille puhunut long covidin mahdollisuudesta. Lääkärit tyrmäsivät sen ajatuksen aina, koska minullahan oli ollut 2 negatiivista koronatestiä. Ei edes mietitty sitä vaihtoehtoa, että olisiko minulla voinut olla korona keväällä 2020 ja siitä olisi jäänyt long covid. 

Jossain vaiheessa liityin facebookissa koronaan sairastuneiden ryhmään. Ryhmässä oli valtavasti ihmisiä. Minä en todellakaan ollut ainut, jolla oli jokin mysteeri-sairaus. Siellä oli paljon ihmisiä, joilla ei ollut positiivista koronatesti-tulosta mutta jotka olivat sairaina ja jotkut sairastaneet jo pidemmän aikaa. Siellä oli paljon minunkaltaisiani ihmisiä, joille oli tarjottu sairastamisen syyksi astman pahenemisvaihetta tai masennusta. Eikö olekin merkillistä, että kun meilläkin täällä Suomessa jyllää maailmanlaajuinen pandemia, niin ihmiset eivät kuitenkaan sairastu siihen, vaan ympäri Suomen maata lukuisilla ihmisillä tuleekin yhtäkkiä masennus tai astman pahenemisvaihe?

Facebok-ryhmästä sain tietooni yksityisen lääkärin, joka voisi auttaa koronan sairastaneita potilaita. Sainkin varattua hänelle puhelin-ajan. Olin laittanut lääkärille etukäteen tietoa sairastumisesta ja tilanteesta sen jälkeen. Lääkäri totesi tietojen perusteella, että minulla todellakin kuulostaisi olevan long covid, eli covid 19-virusinfektion jälkitila. Tuntui uskomattomalta, että nyt minulla vihdoin oli diagnoosi. Minulla oli todiste siitä, että minun oireilleni on jokin syy enkä ole kuvitellut oireitani. Lääkäri määräsi minulle lääkkeitä parantamaan vointiani. Kotiseudun lääkäreistä kukaan ei ollut ehdottanut minulle mitään lääkkeitä. Erään lääkkeen määräämiseksi minun pitäisi mennä hänen vastaanotolleen. Ei auttanut muu kuin matkustaa miehen kanssa toiselle puolelle Suomea, jotta saan kyseisen lääkkeen, koska olin valmis kokeilemaan mitä tahansa, jotta olo paranisi edes hieman. 

Lääkityksen myötä minä jaksoin vähän paremmin, siedin rasitusta vähän paremmin. Eihän se mikään ihmelääke ole, ei se minun vointiani paranna täydellisesti. Mutta sekin oli jo hyvä, että tuli vähän lisää jaksamista. Jaksoin ja pystyin jopa lähtemään lasten kanssa kesäomareissulle Helsinkiin. Reissu oli hyvin tarkasti suunniteltu: junamatkan ajoitus, siirtymiset juna-asemalta majapaikkaan, majapaikan sijainti aivan Linnanmäen vieressä, jotta minä pystyn helposti käymään välillä nukkumassa. Majapaikan vieressä myös pikaruokaloita ja ruokakauppa. Veli liittyi mukaan seuraavana päivänä, jotta lapsilla on huvipuistossa mukana joku aikuinen sillon kun minä en ole siellä. Reissu oli siltikin todella raskas ja olin todella väsynyt päivänä jolloin matkustimme takaisin kotiin. Reissusta palautumisessa meni monta päivää. 

Matkalta oli lähtenyt mukaan ei-toivottu tuliainen, vanha tuttuni. Nyt oli jo kotitestejä ja sellaiset tehtiin. Poika sairastui ensin, testi näytti vahvaa positiivista. Sitten sairastuin minä, ensimmäistä kertaa testi näytti myös minulla positiivista. Olin vajaan viikon kipeänä, kuumekin oli korkella, yli 39 astetta. Akuutti tauti meni nopeasti ohi mutta olin taas väsyneempi taudin jälkeen. Meillä olisi muuttokin tulossa muutaman viikon päästä. Huono yhdistelmä yrittää pakkailla ja valmistella muuttoa long covidia sairastavana ja juuri uuden koronan sairastaneena.

Nyt muuttoa tehdessä osasin varoa enemmän ja tiesin että en saisi rasittaa itseäni liikaa. Se on kuitenkin muuton yhtydessä hepommin sanottu kuin tehty. Muuttoon kun kuuluu muutakin kuin itse muuttopäivä, siihen kuuluu myös pakkailut, ylimääräisten tavaroiden myyminen/lahjoittaminen/hävittäminen, siivoaminen, uudessa kodissa tavaroiden purkaminen. Miehen kanssa tehtiin hommia yhdessä ja sain myös muuta apua mutta silti se oli aivan valtava urakka. Muuttopäivänä minä olin lähinnä työnjohtajan roolissa ja muut kantoi kaikki tavarat. Olin ihan puhki. Purin tavaroita pikkuhiljaa, minkä takia tuntui että mutto kestää ikuisuuden. Yritin ottaa huomioon sen, etten rasittaisi itseäni liikaa.

Parin viikon päästä muutosta vointi romahti. En jaksanut mitään muuta kuin maata sängyssä ja nukkua pitkin päivää. Sen verran olin pystyssä että sain lapsille jotain ruokaa. Makasin 5 päivää putkeen. Sitten olo helpotti vähän. Mutta en tiennyt että vointi romahti pysyvämmin. Rasituksen sietokyky heikkeni ja pem-oireita alkoi tulla entistä vähemmästä.  Tähän mennessä olin saanut tietää, että rasituksen jälkeistä voinnin huononemista kutsutaan pem-oireiksi. Jokaisen kodin ulkopuolella asioinnin jälkeen olin aivan puhki ja kotiin tultua menin heti nukkumaan. Kodin ukopuolella liikkuminen alkoi rajoittumaan lähinnä pakollisiin menoihin ja nekin koitin hoitaa mahdollisimman nopeasti.