Sairaan kaunista arkea

Kuva:Pixabay Sairastamisen polku ja sairauteen suhtautuminen ja sen kanssa eläminen on ollut iso henkisen kasvun prosessi. Se on mennyt vaiheittain. Ja niinkun yleensä prosesseissa on tapana, niin jokainen vaihe pitää käydä läpi päästäkseen seuraavaan. Niin on käynyt myös itselläni. Tämä prosessi-polku on vain omaa ajatuksen tuotettani. Jollain toisella voi mennä eri tavalla.  Vaihe 1: Uskotaan lääkäreitä, koska "Kyllähän lääkäri tietää mitä tekee". Tai pitäisi ainakin tietää. Vaihe 2: Toimitaan lääkäreiden ohjeiden mukaan, vaikka niillä mennäänkin ojasta allikkoon. Jossain vaiheessa alkaa miettimään, että tietääköhän lääkäri sittenkään, koska oloni vaan huononee. Vaihe 3: Kun sinua syyllistetään liikkumattomuudesta ja väitetään että kyseessä on toiminnallinen häiriö tai jopa mielenterveyden ongema, niin alat jossain vaiheessa miettimään että onko sittenkään? Onko tämä oikein? Voiko lääkäri toimia näin? Vaihe 4: Suuttumus ja jopa viha siitä, kuinka lääkärit kohtelevat sinua j

  Olipa kiva, kun tänään kävi kaksi pikku-tyttöä ovella virpomassa 😍 Kaikki ei tykkää virpojista ovella mutta minusta oli kiva saada virpomavihtoja piristykseksi, kun omatkaan lapset ei enää niitä tee.  Tämä viikko ja oikeastaan edellinenkin viikko on mennyt lasten asioita selvitellessä. Molemmilla omanlaisiaan haasteita. Ei ole fyysisesti raskasta mutta silti kaikki tällaiset vie paljon voimia. Ne on psyykkinen rasitus, joka aiheuttaa myös enemmän tai vähemmän pemit. Vaikka makaisin sängyssä, niin kaikenlainen psyykkinen rasitus vie energiat matalalle.  Tämän viikon toinen piristys oli kun avustajan kanssa laitettiin parveketta kuntoon 💖Se on ollut muutosta lähtien tähän asti aikamoinen sekamelska. Nyt siellä mahtuu jopa olemaan. Tämä uuden kodin lasitettu parveke on todella iso, kahden huoneen levyinen. Sinne mahtuu hyvin minulle sänky, jossa voin kesällä makoilla raittiissa ilmassa silloin kun ei ole helle. Ja toiseen reunaan mahtuu hyvin pieni sohva sekä pöytä ja tuolit. Olen suu

Kuva:Pixabay   Tämä viikko oli Long Covid awareness-viikko ja pe oli kansainvälinen Long Covid-päivä. Minun piti kirjoittaa tänne tällä viikolla jo aiemmin, mutta ei ole ollut energiaa rueta mitään raapustamaan.  Tämä viikko on mennyt kokonaan keräillessä voimia viime viikosta.   Mediassa oltiin tällä viikolla aika hiljaa long covidiin liittyen. En  nähnyt tällä viikolla artikkeleita tai uutisia long covidista mutta tämä seuraava lukijan teksti Satakunnan Kansa-lehdessä on niin totta ja pitää paikkansa. Long covidiin sairastuneet on jätetty heitteille Olisi erittäin tärkeää jakaa tietoa ja lisätä tietoisuutta long covidista. Tuntuu vähän, että se on nykyisin vähän niinkun unohdettu, ainakin mediassa. Long covid- potilaat ovat suhteellisen näkymätön ryhmä.  Mediassa ollaan melko hiljaa siitä, että Suomessakin long covid on vaikuttanut monien työ- ja toimintakykyyn, vieden osalta sen kokonaan. Suomessa yritetään lakaista kokonaan maton alle se, että täällä on paljon potilaita, jotka sair

Tällä viikolla oli lasten hiihtoloma ja piti järjestää jotain yhteistä tekemistä. On ollut aivan liikaa tekemistä tällä viikolla. Migreeni jo oli yhtenä päivänä liika rasituksesta. Tiedän kuitenkin odottaa, että isommat pemit on vielä tulossa nurkan takana, koska tulevat viiveellä.  Käytin lapsia raivohuoneella, se oli asia mitä odottivat hiihtolomalta. Paistettiin myös pullaa. Vaikka 15v tyttö tekikin isoimman työn, niin se oli siltikin minulle liian iso projekti ilman avustajaa. Saatiin kuitenkin tuoretta pullaa 😋 Käytiin myös lasten ja avustajan kanssa makkaranpaistossa. Sattui ihana aurinkoinen päivä, oli ihana olla raittiissa ulkoilmassa 🌞💗Nautin ulkoilmasta ja nuotiolla istumisesta niin paljon, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa koko reissusta. Näin myös ystävää. Viikonloppuna kävi vielä äiti ja veljen perhe kylässä. Vaikka on välillä ihana tehdä asioita ja nähdä ihmisiä, niin ihan hyvä, että nyt taas palataan arkeen ja normaaliin rytmiin. Ei tällaista touhu-viikkoa jaksaisika