Kesä alkaa olla lopuillaan

 Kylläpä kesä meni todella nopeasti, vaikka vielä lämmintä säätä riittääkin 🌞 Omalta osaltani meni push and crash- tyyliin eli isommasta rasituksesta toiseen ja niiden välissä täytyi yrittää toipua ja keräillä voimia. Tuo on haitallisin menetelmä minun kaltaisille, mutta kesä on hankalaa aikaa, koska haluaisi nauttia kesästä ja tehdä vaikka mitä ja etenkin lasten kanssa. Ja sitten siitä maksetaan. Sellaista ns. normaalia tasaista arkea ja vointia ei oikein ollut. Siksi odotinkin jo kovasti sitä, että syksy tulee, teineillä alkaa koulut ja palataan normaaliin arkirytmiin. 

Onneksi pääsin kuitenkin nauttimaankin kesästä: käytiin lasten kanssa tuetulla lomalla, oli tytön rippijuhlat, näin ystäviä ja sukulaisia, olen päässyt ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta (kiitos uuden tuolin), olen päässyt käymään ulkona syömässä sekä pinikillä luonnon helmassa. Pääsin siis nauttimaan monenlaisista asioista 💖 Tottakai nämä kaikki vaatii veronsa mutta nämä oli sellaisia, joista veron halusin maksaa lepäämällä etukäteen ja jälkeenpäin. 

Tytön rippijuhlat oli tunteikas päivä, liikutus nousi pintaan muutaman kerran, kun katsoin miten hieno nuori neiti tytöstäni on kasvanut 🥹❤️. Ja kuinka nopeasti se on käynyt. Vastahan hän oli pieni käärö sylissäni 🥰 Selvisin jotenkin tuosta juhlapäivästä, vaikka se minulle olikin fyysisesti kovin raskas. Tuollaiset juhlat ei ole mikään yksinkertainen rasti minulle. 

Mitä se vaati, jotta selvisin edes jotenkin juhlista? 

Se vaati sen, että valmistauduin juhliin lepäämällä monta päivää ennen juhlia. Se vaati myös monen päivän lepäämisen juhlien jälkeen jotta palaudun juhlien aiheuttamasta rasituksesta. Jotta lepoa tuli, niin se vaati myös jättäytymisen pois kaikista kivoista jutuista vähintäänkin juhlia edeltävällä ja juhlia seuraavalla viikolla. Se vaati sen, että konfirmaation jälkeen oli väliaika/tauko, jolloin minä kävin lepäämässä kotona ja muut valmisteli sillä aikaa juhlapaikalla. Minullehan kävi niin, että rasitusikkuna ylittyi reilusti jo ennen juhlia, vaikka järjestimmekin juhlat yhdessä siskon kanssa ja sain apua monelta taholta. Juhlien jälkeen lepäsin koko viikon, enkä siinä ajassakaan ehtinyt palautua tarpeeksi juhlien aiheuttamasta rasituksesta. Viikon päästä juhlista lähdimme parin yön reissulle, johon sisältyi sukulaisten tapaamista ja yhdet synttärit. Reissulla oli huono ajoitus, koska en ollut ehtinyt palautua vielä edellisestäkään rasituksesta. Kävimme reissussa ja sen jälkeen lepäsin ja keräilin voimia taas viikon verran. Juhlien aikana aktiivisuusranneke hälytti muutaman kerran epänormaalia sydämen sykettä, oli siis reilusti koholla 🤔 Ja minä istuin vaan pyörätuolissa. Mitä se olisikaan ollut jos olisin ollut koko päivän jalkeillani. Tai no tiedän, etten olisi mitenkään selvinnyt päivästä ilman pyörätuolia. Ja kaikki tämä uusiksi ensi vuonna, kun on pojan rippijuhlat.  No, onneksi sinne on vielä vuosi aikaa 😅

Syksyn kuviot ja rutiinit oli siis enemmän kuin tervetulleet. Helpottaa, kun on koulu rytmittämässä teinien ja myös minun arkea. Arki sujuu paljon paremmin, kun on tietyt rytmit ja rutiinit. Syksysateiden tullessa minun on myös helpompi pysyä rasitusikkunassa ja toteuttaa pacingia, koska ei tee niin paljon mieli lähteä kodin ulkopuolelle. 

Kuvien kautta palaan vielä kesän muistoihin ja tunnelmiin ❤️