Uusi harrastus

 Viime aikoina olen saanut paljon edistettyä minun tämän hetkistä käsityö-projektia 😊

Minähän en ole oikein koskaan ollut käsityö-ihminen. Silti minulla oli yläasteella käsityö valinnaisena 🤭 En tiedä miksi, ehkä siksi kun kaveritkin oli siellä. Koulussa sukkien tai lapasten neulominen oli tuskaa. Olikohan ala- vai yläaste, kun piti neuloa villasukat. Muut sai neulottua sukat, mutta minä sain samassa ajassa neulottua vain yhden sukan, joten siitä tuli sitten joulusukka 🤭 Ja senkin yhden sukan kantapään neuloi puoliksi opettaja. En olisi muuten saanut sitäkään valmiiksi. En siis oppinut neulomaan kantapäätä, enkä muista, että olisin sen jälkeen neulonut mitään. 

Tällä viikolla mietin, että pitäisikö opetella uudestaan neulomaan villasukkia. Olisihan se nyt hienoa, jos saisi ihan itse sukat aikaan. Ja minulla olisi aikaa opetella ja neuloa. Etsin jopa ohjeet ja rupesin lukemaan. Ehkä se oli huono ohje, mutta kantapään ohjeiden lukeminen oli kyllä niin sekavaa ja monimutkaista, että totesin, että ei, villasukkien neulominen ei kyllä edelleenkään ole minun hommaa 😩

Mutta virkkaaminen on! ❤️🤩 Minähän sain kesän aikana jo virkattua pienen korin. Alkuun pääseminen oli vaikeaa, koska jouduin monta kertaa purkamaan, kun en muistanut mitä silmukoita ja kuinka monta juuri äsken tein. Mutta en luovuttanut, purin työtä ja virkkasin uudestaan. Kyllä siitä lopulta ihan korin näköinen tuli 😍

Ja nyt olen virkkaamassa teineille pehmoleluja. Molemmat halusivat äitin virkkaaman pehmolelun ❤️ Rupesin siis hommiin. Tällä hetkellä työn alla on possu, joka on jo hyvin edennyt 🐷

Olen tosiaan aina ajatellut, etten ole yhtään käsityöihminen, mutta ehkä minussa vähän on sellaista, kun vaan löytyy oikea laji, eli virkkaus ❤️ Kun pääsin virkkaamisessa alkuun ja opin lukemaan "käsialaani", niin on hienoa nähdä kun työ etenee. Eikä tarvitse enää useinkaan purkaa työtä, kun en muista mitä viimeksi tein 🤦‍♀️🤭 Jos unohdan, niinkun usein käy, niin osaan jo lukea virkattuja silmukoita ja pystyn tarkistamaan mitä sitä tulikaan juuri äsken tehtyä. Ja mikä tärkeintä, voin virkata sängyssä makuullani tai puoli-istuallaan. Virkatessa voin myös kuunnella äänikirjoja tai podcasteja. Niihin en pysty keskittymään, jos en samalla tee jotain käsillä. Virkkaus on siihen sopivaa puuhaa.  Pitäisi vain tässäkin muistaa ettei innostu virkkaamaan liian pitkäksi aikaa, ettei se kuormita liikaa. Max. puoli tuntia kerrallaan on sopiva aika. Joskus se vahingossa venähtää. 

Nyt kun olen päässyt virkkaamisessa hyvin vauhtiin, niin minähän voin virkata vielä vaikka mitä! 🤩 Mahtava tunne, kun näinkin suurimman osan sängyssä viettävänä voin vielä löytää uuden harrastuksen ❤️🤩