Fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen rasitus

 

Long covidia ja me/cfs:ää sairastavalle mikä tahansa rasitus aiheuttaa lukuisia pem-oireita, jotka pahimmillaan vie toimintakyvyttömiksi. Siksi rasituksen säätely, pacing ja sen myötä rasitusikkunassa pysyminen onkin erityisen tärkeää. Täällä lisää tietoa pacingista.

Päivä sisältää kaikilla ihmisillä monenlaista rasitusta, on fyysistä, psyykkistä, kognitiivista ja sosiaalista. Terveen ihmisen ei tarvitse paljokaan kiinnittää huomiota siihen, millaista rasitusta päivä sisältää ja minkä verran, koska yleensä elimistö kestää päivän aiheuttaman perus rasituksen. Joskus esim. päänsärky, migreeni, selkäsärky tai väsymys voi kertoa siitä, että päivä tai viikko on ollut liian raskas. Terveillä ihmisillä se menee kuitenkin useimmiten ohi lepäämällä illan tai viikonlopun ja siltikin he ovat koko ajan toimintakykyisiä. Long covidia ja me/cfs:ää sairastava joutuu miettimään päivittäin todella paljon sitä, millaista rasitusta päivä sisältää ja minkä verran. Asioita ja tekemisiä joutuu jättämään pois, koska elimistö ei kestä kaikkea sitä mitä haluaisi tai pitäisi pystyä tekemään päivän aikana. 

Long covid- ja me/cfs-potilailla on hyvin yksilöllistä millaista rasitusta sietää ja minkä verran. Joku ei siedä ollenkaan fyysistä rasitusta, mutta sietää kognitiivista. Joku toinen pystyy rasittamaan itseään fyysisesti, mutta ei siedä paljoakaan kognitiivista rasitusta. Joku pystyy näkemään ihmisiä ja sietää sosiaalista rasitusta. Joku toinen taas ei pysty näkemään paljon ollenkaan ihmisiä, koska sosiaalinen rasitus käy liian raskaaksi. 

Terveelle ihmiselle fyysistä rasitusta on esim. jokin fyysinen työ, liikunnan harrastaminen, lasten kanssa ulkoilu tai jokin raskaampi koti- tai pihatyö. Minulle ja monelle muulle long covid- ja me/cfs-potilaalle fyysistä rasitusta on jo pelkästään sängystä ylös nouseminen. Minulle fyysistä rasitusta on myös wc:ssä käyminen, askelien ottaminen, siirtyminen pyörätuolista autoon ja autosta pyörätuoliin. Suihkussa käyminen on iso fyysinen ponnistus, vaikka käyn suihkussa istuallaan. Fyysistä rasitusta on myös pyörätuolissa istuminen, koska se nostaa minulla sykettä ja vaatii keholta asennon ylläpitämistä. Fyysistä rasitusta on myös kevyiden kotitöiden teko pyörätuolista käsin. Se rasittaa tietenkin enemmän, kuin jos vaan istuisin pyörätuolissa tekemättä mitään. Fyysistä rasitusta on myös kaikenlainen asioilla käyminen sekä autolla ajaminen, koska niihin sisältyy siirtymisiä ja pystyasennossa istumista. 

Terveelle ihmiselle kognitiivista rasitusta on esim. päätetyöskentely. Minulle kognitiivista rasitusta on puhelimella olo, viestittely ihmisten kanssa, puhelut, autolla ajaminen, ristikoiden tekeminen, lukeminen, tämän blogin kirjoittaminen, käsityöt, laskujen maksaminen, ns. virasto-asioiden hoitaminen, lapselta kokeisiin kyseleminen, arjen asioiden muistaminen. Monet näistä asioista rasittaa kognitiivisesti, vaikka tekisin niitä makuu-asennossa. Silloin ne kuitenkin rasittaa vähemmän, kuin jos tekisin niitä istualtaan tai seisoen. 

Terveelle ihmiselle sosiaalista rasitusta on esim. asiakastyö ja ihmisten näkeminen. Minulle sosiaalista rasitusta on ihmisten näkeminen, puhelut, keskustelut, etäyhteydellä tapahtuvat tapaamiset, avustajan käynnit, lääkärissä käynnit, fysioterapeutin ja toimintaterapeutin kotikäynnit. 

Terveelle ihmiselle psyykkistä rasitusta on esim. jokin voimakkaampi stressireaktio. Minulle psyykkistä rasitusta on mitkä tahansa voimakkaammat tunteet. Psyykkistä rasitusta on jos innostun kovasti jostain asiasta tai nauran kovasti. Psyykkistä rasitusta on myös jännittäminen, stressaaminen, pelkääminen, suuttuminen tai itkeminen. Minulle psyykkistä rasitusta aiheuttaa myös se, kun murrosikäiset teinini vääntävät ja taistelevat vastaan monessa asiassa.

Moni edellä mainituista tekemisistä ei ole vain pelkästään yhdenlaista rasitusta, vaan ne pitävät sisällään monenlaista rasitusta. Esim. lääkärissä käyminen on minulle noita kaikkia. Fyysinen rasitus se on, koska joudun istumaan pyörätuolissa ja joudun siirtymään pyörätuolista autoon ja autosta pyörätuoliin. Kognitiivista rasitusta se on, koska olen etukäteen joutunut listaamaan asiat, joita haluan vastaaotolla käsiteltävän ja minun täytyy yrittää pystyä keskustelemaan järkevästi. Sosiaalista rasitusta se on, koska joudun keskittymään lääkärin puheeseen ja vastaamaan siihen. Psyykkistä rasitusta se on, koska joudun etukäteen jännittämään lääkärin vastaanottoa ja sitä, kuinka lääkäri suhtautuu sairauteeni ja minuun. Joudun myös psyykkaamaan ja tsemppaamaan itseni vastaanottoa varten, jotta pysyn vastaaontolla jämäkkänä ja tunteettomana, jotta saan paremmin edistettyä asioitani. Yleensä olenkin lääkärissä käynnin jälkeen ihan puhki, koska se on kokonaisvaltaisesti niin iso rasitus. 

Terve ihminen kestää yleensä em. asioita sen kummemmin niitä miettimättä. Joku terve ihminen saattaisi jopa ajatella, että miksi minä tai joku muu long covidia sairastava kiinnittää niin paljon huomiota näihin asioihin. Kerron vastauksen..koska on pakko. Long covid- ja me/cfs-potilas joutuu koko ajan miettimään rasituksen määrää, ettei rasitusikkuna ylittyisi. Mitä sairaampi on, sitä enemmän niitä joutuu miettimään ja niihin kiinnittämään huomiota. Jos rasitusta ei säätele, niin rasitusikkuna menee rikki ja sitten ollaan melko nopeasti toimintakyvyttömiä. Kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan ja tarpeeksi monta kertaa, niin toimintakyky voi heiketä pysyvästi. Toivon, että näin ei ole kohdallani jo käynyt. Mieluummin siis pyrin säätelemään rasitusta niin paljon kuin mahdollista.