Byrokratia-viidakko

 

Kuva: Pixabay

Ennen sairastumista minä ajattelin, että silloin kun ihminen on pidempään sairas eikä pysty töihin, niin hän on sairauslomalla ja saa sairauspäivärahaa. Kylläpä olinkin naiivi. Näin jälkeenpäin melkein naurattaa, kuinka tietämätön olin. Mutta ei kuitenkaan naurata, koska tämä kaikki on niin älytöntä. Ensimmäistä kertaa törmäsin tähän byrokratian järjettömyyteen syksyllä 2020. Minun määräaikainen työsuhde oli sairastamisen aikana loppunut ja ilmoittauduin työttämäksi, koska ajattelin, että kyllähän tämän on pakko mennä kohta ohi. Jossain vaiheessa rupesin sitten miettimään, että kannattaisiko minun kuitenkin olla sairauslomalla, jotta ansiosidonnaisen päivät ei kuluisi sairastamiseen, joka näytti jatkuvan pidempään. Lääkäri määräsikin minulle sairauslomaa 3 kuukaudeksi. Olin siinä vaiheessa vielä niin naiivi ja tietämätön, että luulin että nyt kun minulla on lääkärin sairauslomatodistuskin niin saan tietenkin sairauspäivärahaa. Päätöksen saamisessa kesti, mutta en ollut huolissani, koska maksaisihan he sen minulle takautuvasti. Olin ilmoittanut työvimatoimistoon, jotta olen sairauslomalla loppuvuoden, joten liitto ei tietenkään enää maksanut ansiosidonnaista päivärahaa.

Kelalta tuli aikanaan päätös sairauspäivärahasta, hylätty! En voinut ymmärtää. Minähän olin sairas enkä pystynyt töihin, miksi en saanut sairauspäivärahaa? No, minulla oli ”väärä” diagnoosi. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, että kaikilla sairauksilla tai diagnooseilla ei saakaan sairauspäivärahaa. Kaikki sairaat ei olekaan samanlaisessa tasapuolisessa asemassa. On paljon sairaita, jotka ei saa sairauspäivärahaa, koska Kelan silmissä kyseiset henkilöt eivät ole sairaita. Liittohan oli jo katkaissut sairauspäivärahan maksamisen, koska olin itse ilmoittanut työvoimatoimistoon, että olen sairauslomalla. Ja kun Kelalta tuli hylkäävä päätös sairauspäivärahasta, niin minä en saanut 3 kuukauteen rahaa yhtään mistään. Ei tullut takautuvasti mitään. Soitin työvoimatoimistoon ja siellä onneksi ystävällinen virkailija kertoi, että minun tulee ilmoittaa ottavani vastaan työkykyäni vastaavaa työtä. Minun olisi myös kannattanut olla edelleen työnhakijana silloinkin kun odotin päätöstä sairauspäivärahasta. Enpä tätä tiennyt, kun ei kukaan minulle kertonut. Sanoin virkailijalle, etten tiedä mikä minun työkykyni on eikä sitä varmaan tiedä kukaan. Sillä ei kuulemma ollut merkitystä. Ymmärsin vasta myöhemmin, että työvoimatoimiston kirjoilla on paljon tuolla ”nimikkeellä” olevia työnhakijoita. Minä olin siis työttömänä, jotta saan edes jostain jotain rahaa, vaikka todellisuudessa olin sairauslomalla ja kykenemätön työhön.

Hain vuoden vaihteessa 20/21 Kelalta ammatillista kuntoutusta. Tarkoituksena oli yrittää päästä takaisin työelämään työkokeilun kautta, jotta selviäisi minkä verran pystyn tekemään töitä. Luulin, että tämäkin on ihan selvä juttu, koska jollain tavallahan täytyi selvittää mitä ja minkä verran pystyn tekemään. Se oli selvää, että en voinut hakeutua kokopäivätöihin, sitä ei terveys kestänyt. Yllätys yllätys, siitäkin tuli Kelalta hylkäävä päätös. Kelan mielestä en tarvinnut ammatillista kuntoutusta enkä työkokeilua, koska enhän ollut Kelan silmissä edes sairas. Minulla oli edelleen ”väärä” diagnoosi. Siihen aikaan olisin vielä pystynyt osa-aikatyöhön. Jos vaan olisin päässyt työkokeilun kautta kokeilemaan jotain osa-aikatyötä. En pystynyt hakeutumaan suoraan osa-aikatyöhön, koska en tiennyt minkä verran pystyn tekemään ja mitä. Työkokeilu olisi ollut kaikista järkevin keino kokeilla jotain työtä aluksi muutamalla tunnilla päivässä ja pikkuhiljaa lisätä tunteja jos mahdollista. Mutta työkokeiluun en päässyt. Luovutin ja hyväksyin, että olen työkyvyttömänä työnhakijana.

Keväällä 2022 sain vihdoin long covid-diagnoosin. Silloin hain uudestaan sairauspäivärahaa, koska olin kuullut, että jotkut long covid-potilaat ovat saaneet sairauspäivärahaa kyseisellä diagnoosilla. Kappas vaan, minun vointi oli sama ja oireet oli samat kuin ennenkin mutta nyt tällä diagnoosilla minulle myönnettiin sairauspäiväraha. Huh, nyt sain olla rauhassa sairas eikä tarvinnut sressata sitä että miksi en ole edelleenkään parantunut, miksi en edelleenkään pysty töihin ja pitäisihän minun pystyä kun olen työnhakijana. Sain 300pv sairauspäivärahaa. Tänä aikana minun vointi oli muuton yhteydessä romahtanut uudestaan. Sairauspäivärahakauden tultua täyteen piti hakea kuntoutustukea (määräaikainen työkyvyttömyyseläke). Ei ollut kovin suuret odotukset, vaikka vointini oli nyt paljon huonompi kuin sairauspäivärahan minulle myönnettäessä. Oikeassa olin, hylkyhän sieltä tuli. Olin siis Kelan silmissä kokenut ihmeparantumisen yhdessä yössä. 31.5 asti olin sairas ja oikeutettu sairauspäivärahaan. Mutta 1.6 lähtien en enää ollutkaan. Silloin minulla ei enää ollutkaan sairautta, joka olisi oikeuttanut kuntoutustukeen. Tätä osasin jo odottaakin. Ei auttanut muu kuin siirtyä takaisin työttömäksi työnhakijaksi, vaikka olin oikeasti työkyvytön.

Nyt kun olen käynyt kohta 4v tätä pitkäaikaissairaan korkeakoulua, tiedän jo paljon paremmin miten tämä byrokratia Suomessa toimii. Tietyillä sairauksilla ja diagnooseilla ei ihminen saa sairausetuuksia, ei sairauspäivärahaa, ei kuntoutustukea, ei työkyvyttömyyseläkettä, ei kuntoutusta. Tiedän, että lukuisat kaltaiseni potilaat saa Kelalta koko ajan hylkyjä. Hylyistä pitäisi valittaa ja valittaa ja valittaa uudelleen. Itsellänikin on tällä hetkellä menossa pari valitusta. Kaikki ei jaksa valittaa ja jos jaksavatkin, niin ne on todella pitkiä prosesseja. Tällöin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin olla työkyvyttömänä työnhakijana muiden työnhakijoiden joukossa, jotta saa edes jostain rahaa, koska jostainhan on jotain saatava kun on lapsiakin elätettävänä. Tiedän, että on paljon pitkäaikaissairaita ihmisiä, jotka ovat työkyvyttömiä työnhakijoita ja työvoimatoimiston työntekijät ovat tietenkin tietoisia tästä joukosta. Ja sitten päättäjät sanovat, että ”Menkää töihin”. Minusta tuntuu, että heillä ei ole hajuakaan siitä, että työttömien joukossa on paljon oikeasti työkyvyttömiä ihmisiä, jotka ovat vaan ”väärällä luukulla”, koska muutakaan mahdollisuutta ei ole. Mutta näin tämä systeemi vaan toimii ja pitkäaikaissairaan on vaan jollain lailla yritettävä suunnistaa tässä järjettömässä byrokratia-viidakossa. Kunpa saisi jostain kompassin, joka auttaisi suunnistamaan tässä kyseisessä viidakossa.