Vappua ja vuosipäivää

 

Vappua vietettiin eilen syömällä ja herkuttelemalla ystävien kanssa. Teinityttöjen tekemää nachopeltiä sekä munkkeja ja simaa. Tilasin kotitekoisia vappumunkkeja, kyllä oli muhkeita ja herkullisia 😋 15v tyttö halusi vielä pienen Spiderman-vappupallon, joten sen sai. Tänään olisi ollut kiva käydä torilla tai muuten ulkona aurinkoisessa säässä mutta tämä päivä menee sisällä sängyssä palautuessa eilisestä.

Tänään on myös vuosipäivä, vähän ikävämpi sellainen. Tänään tulee päivälleen 4v kuluneeksi siitä kun sairastuin. Muistan vieläkin kuin eilisen, kun tasan 4v sitten ihmettelin miksi pölyjen pyyhkiminen hengästyttää enkä jaksa siivota. Kohta huomasin etten maista syömääni ruokaa. Ja siitä se sitten lähti lumipallo pyörimään. Enpä olisi silloin osannut kuvitellakaan että tämä matka kestääkin vähän kauemmin. Tässä ajassa lapset on ehtineet kasvaa teini-ikäisiksi ja minä olen sopeutunut elämään arkea sairauden kanssa. Miksi juuri 1.5. on vuosipäivä? Silloin sairastuin koronaan. Long covidiin vasta vähän myöhemmin mutta en osaa erotella missä vaiheessa korona on muuttunut long covidiksi. 1.5.2020 kuitenkin sairastuin ja siitä lähtien en ole tervettä päivää nähnyt. Toivottavasti joku päivä tulisi vielä sellainenkin. 

Joku voi ihmetellä miksi tällaisen asian takia puhun vuosipäivästä. Yleensähän vuosipäivä on sellainen, jolloin on aihetta juhlaan. En iloitse tästä mutta se on merkkipaalu elämässäni, jolloin elämä ja arki muuttui. On elämä ennen sairastumista ja elämä sairastumisen jälkeen. Välillä tuntuu oudolta, että onko siitä tosiaan jo 4v. Se tuntuu pitkältä ajalta elää merkittävästi toimintakykyyn vaikuttavan sairauden kanssa tietämättä voiko parantua, edes osittain. Tänään murehtimisen sijaan mieluummin heitän sokerimunkkia naamaan ja hymyilen, koska vaikka nämä kuluneet 4v on yrittänyt nujertaa minua niin edelleen tässä porskutellaan eteenpäin, omalla tavallaan 💪😊